Tänään on ollu vähän semmonen koita nyt jotenkin pysyä hereillä-päivä. Jooo-o, yöunetkin vähän katkes viime yönä kun näin salamoita silmät kiinni. Ne oli niin kirkkaita, ettei tarvinu edes silmiä avata nähdäkseen että jotain välähtelee. Kunhan vaan oli vähän verhot auki, se riitti. Kun vielä jyris heti perään yhtä kovaa miten voimakkaan kirkkaasti välähteli, niin alko tajuta unen perukoilta että mitä tapahtuu.
Illemmalla lähdettiin katsomaan Zaran elämän toisen kerran heppoja. Tällä kertaa vaan eri tallille, tallille jossa ite oon 11 vuotta ratsastanu! Ja siitäkin on jo 3 vuotta kun oon viimeks ratsastanu säännöllisesti, apua!
Viimeistään kun näin tallin uusimpiin asukkaisiin kuuluvan pienen pienen kirjavan ponin, niin taas tuli pakottava tarve päästä hevostelemaan. Sain myös ruksattua tehtävälistalta yhden kohdan pois "yhteiskuva meistä kaikista kolmesta". Musta ja kahdesta rakkaimmasta karvaisesta ystävästäni siis! Zarasta ja hoitoheppa-Kasperista, jota kävin rapsuttelemassa aikoinaan 7 vuoden ajan. Aina maanantaisin ja perjantaisin löydyin tallilta. Välillä muinakin päivinä. Talli oli edelleen sama, mutta silti niin erilainen. Eniten erilainen, koska siellä on tallilaiset niin vaihtunu, paljon uusia kasvoja. Sen lisäksi varmaan puolet poneista ja hevosista oli vieraita!
Onneks Sandra oli paikalla, Sandran takia sain viimein itteni Zaran kanssa roihkaistumaanki ilmestymään paikalle! Sitä paitsi Sandra toimitti tärkeää kuvaajan roolia meidän perhepotrettia ajatellen, kiitos siitä! ;)
Zara oli jo kuin vanha kokenut tallikoira, ei pahemmin hepat enää jännittäny, käytiin Sandran tunnin alussa tekemässä lähialueella n. puolen tunnin lenkki, ja palattiin sitte kattomaan lopputuntia.
Hyvä Sandra! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti