lomalla

Ihana mahtava loma. Se on nyt täällä!! Puolitoista viikkoa silkkaa hauskuutta..!

Oltiin sovittu treffit Jessin kanssa, kaivarin rannalla kuudelta. Koirat mukaan, ja sitten vaan ulkoiluttamaan ihania uusia herkullisen värisiä Converseja. Zara tavalliseen tapaansa pisti Pepin koville kun pääsivät hetkeksi vapaana juoksemaan nurmelle, toi mun pikkunen on niin tommonen kakara vielä, hahah. 

Oli ihan uskomattoman kaunis auringonlasku, ja mahtavan rentouttava tunnelma. Merellä on melkein aina tuo vaikutus. Ja varsinkin kun se on peilityyni, se on jotain niin kaunista. Siihen päälle kaikki ihanat kevään äänet, kaikki vaikuttaa niin ilosille. Iloisille säästä, perjantaista, keväästä, auringosta, kaikesta!

Tää on ollu varsin hyvä viikko, oon alkanu todella tulla kuntoon siitä nuhataudista, ja oon päässy ihan hyvin urheilemaan. Maanantaina vedettiin viimesen päälle teholenkki Zaran kanssa, yks pisimmistä mitä toistaseks ollaan yhdessä tehty. Ja tiistaina 2 tunnin tanssitreenit. Kompensoimaan sitä että tulee jäämään taas muutamat tunnit väliin matkan takia. Täysin lomalla en voi vielä olla, koulutehtävät vaan ne jaksaa muistuttaa itsestään jatkuvasti. Ne on saatava mallilleen ennen kun voin kasata kimpsut ja kampsut ja suunnata lentokentälle! Onneks ehdin ensin 3 päivää lomailla suomessa, joten ajan pitäis riittää helposti kaikelle. Nyt kuitenkin itse luovutan tän päivän osalta, lauantain agility-treenit tuntuu aina yhtä haastaville. Ei muulla tavalla kuin että saan meidät paikalle yhdeksitoista! Huomenna siis meidän osalta vikojen treenien kunniaksi koitan saada meille kiireettömän lähdön treeneihin .. ;)

tanssimalla terveeksi

Eilen oli mahtava ilta, paljon naurua ja hyvää seuraa. Ja ilta menikin vähän pidemmän kaavan mukaan kun mitä aluksi olin suunnitellut, puoli 5 pääsin vasta aamuyöstä kömpimään peiton alle ;)

Voitte siis uskoa että aamu venähti tänään vähän pidemmäksi, pieni aamuinen ulkoiluhetki koiran kanssa poislukien kömmin ylös sängystä vasta vähän vaille yksi. Hahah, en hirvein usein salli näin räikeää laiskottelua itelleni, mutta tänään laskin sen samalla sairastelumakoiluksi, sanoinhan lepääväni tänään koko menneen viikon edestä! En sitä paitsi tunne itseäni enää yhtä tukkoiseksi, menoilta taiskin olla pahennuksen sijaan ihmeparantajan roolissa. Terve en siis missään nimessä ole edelleenkään, mutta askel parempaan on selkeästi tapahtunu!

Tänään en oo siis tehnyt oikeastaan yhtään m i t ä ä n, vähän koittanu koulutehtäviä viedä eteenpäin siinä suhteellisen hyvällä menestyksellä onnistuen itseasiassa, muuten on selkeästi käytetty tämänkin päivän energiat jo eilen illalla! Lomaankin on matkaa enää 5 työpäivän verran, tuntuu uskomattomalle! Niin monta kertaa on tuntunu epätoivoiselle ettei se tulis sieltä ikinä. Hahah, niinkuin sanottua oon enemmän kuin loman tarpeessa, ja voin aika hyvällä omalla tunnolla ansainneeni sen nyt jos koskaan;)

otsikko

En viime viikkoina oo ollu kovin aktiivinen täällä, enkä myöskään ole jaksanu ottaa stressiä siitä. Kunnollisena työntekijänä olo ei ole helppoa, oon ollu tän viikon aikalailla kokonaan enemmän tai vähemmän puolikuntosena töissä. Eilen olisi ehdottomasti ollu paikallaan jo jäädä kotiin lepäämään töihin menon sijaan, mutta taas nenäsuihkeet ym naamaan ja töihin vaan. Mikä siinä on että on välillä niin vaikea myöntää itselleen, että kyllä, olet täysin tarpeeksi puolikuntoinen että voit jäädä kotiin sairastamaan ja lepäämään, vaikkakin ei ole kuumetta. Miksi kuume on aina se ns. kipeyden mitta? Itselle se usein tuntuu olevan, jos ei ole kuumetta niin töihin vaan vaikka muuten olo olisi aivan kaamea ja tukkoinen. Kyllä tottakai itselläkin jossain raja menee, mutta liian usein menen töihin vaikka pitäisi ehkä jäädä kotiin. Joka tapauksessa ahkeruuteni kostaantuu nyt ja olen edelleen yhtä heikossa jamassa kuin viime viikonloppuna, joskin aina päivää kohden olo huomattavasti paranee aamun tunnelmista. 

Nyt on enää reilu viikko saada itsensä kuntoon ja ensi viikolla saa jo ruveta kaivamaan matkalaukun ja kesäkamppeet kaapeista esiin, jeeee! Nyt en vaan tästäkään jaksa olla yhtä innoissani niin kauan kun päätä jomottaa nuhan ja kaiken tukkoisuuden ansiosta.

Tää ilta saa kuitenkin vielä mennä, mutta huomisesta alkaen lupaan vain levätä niin kauan kuin siihen on tarvetta. Sen jälkeen koitan aktivoida ajatukseni todella tulevaan matkaan, ja kertoa teille missä paikoissa oon suunnitellu meidän teneriffalla käyvän;)

Seuraavana ohjelmassa on laittautumista, kähertämistä ja tälläytymistä, illalla on tiedossa Tanjan synttärit. Kippis!

Nojaa, töissä ollaan! Kyllä tästä varmaan pienen dopingin avulla (kurkkupastillit, nenäsuihke + burana) selviää, olo ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdoton! 

Mulla kun ei nyt oikeen olis aikaa tämmöiseen, ja varsinkin turhauttaa että pitää olla koko ajan jotain estämässä kunnon liikunnan. Haluaisin ehdottomasti saada lenkkeilykauden taas alkuun toden teolla, samoin voisin mielelläni tanssia kevään aikana niin paljon kun vaan ehdin (ja sen verran kun niihin korvaustunteja riittää!). 

Aamu oli jokatapauksessa tänään totally perfect, rauhallinen aamupala ja rauhallinen lenkki koiran kanssa. Tämä oli mahdollista VAIN ihanan auringon ansiosta joka herätti vähän ennen herätyskelloa. Tuota julmaa raakalaista. Tämmöset aamut on aamu-unisten maailmassa erittäin suurta juhlaa, arjen luksus-hetkiä ;) 

Nyt on aika jatkaa töitä, ihanaa päivää kaikille! 

tukossaaa

Maanantai päätyi tällä kertaa omalta osalta sairastelupäiväksi, kova aikomus oli aamulla mennä töihin, mutta autolle päästessä olin jo niin loppu ja tuskan hiki päällä, että tajusin etten oo vielä tarpeeks kunnossa menemään töihin. Viikonloppuna tää pieni flunssan poikanen alko, lauantaina ei tarvinnu montaa juoksuaskelta ottaa agilityssä ennen kun puuskutin jo ja siinä tajusin miettiä että nyt onkin nenä oikeasti tukossa, ja osasin jo aavistella siitä hetkestä tulevaa! 

Tänään en kuitenkaan oo jaksanu pelkästään vaan maata peiton alla, vaan lepohetkien välissä oon pyykänny, siivonnu vaatekaappeja, löytäny lisää vanhoja vaatteita myyntiin, kokannut herkullisia lihapullia ja lukenu yrittäjyys-kurssin kirjaa, pientä oikein-väärin-väittämä-testiä varten, jonka voi oman aikataulun mukaan käydä tekemässä kun alueen saanu luettua. Kyllähän sitä

tuli luettua, mutta en tiedä paljonko tässä olotilassa jäi mieleen! 

Kaikin puolin siis todella "oikeaoppinen" sairastelupäivä.. ;) olo ei kyllä oo ollu missään vaiheessa hirveän kehuttava, aika tukkosta on edelleen ja pään särkyä ja jomotusta..toivon SILTI olevani huomenna taas työ-kuntonen, ei tämmöstä pidemmän päälle kauaa jaksais :) no, ainakin koira on onnellinen kun ei tarvitse olla yksin! 

Mitä tekisitte jos saisitte vuoden aikaa?

Ootteko kattonu Valheen vangit-ohjelmaa Liviltä? Itse satuin kääntämään ekaa kertaa tänään tolle ohjelmalle, ja tällä kertaa vuorossa oli nainen, joka oli saanu tietää että hänellä on aivokasvain ja vuosi elinaikaa jäljellä. Tämä nainen oli päättäny irtisanoutua töistään, ja nauttia viimeisestä elinvuodestaan. Hän oli löytäny netin kautta itselleen miesystävän, jonka kanssa oli nyt lähdössä kiertämään maailmaa reppureissaajan tavoin. Miesystävä ei kuitenkaan tiennyt naisen aivokasvaimesta eikä vuoden jäljellä olevasta elinajasta. Ainut joka sairaudesta tiesi, oli naisen hyvä ystävä. Kaikilta muilta nainen peitteli totuuden, keksi selityksiä että mitä "menoja" hänellä on, kun todellisuudessa piti mennä sairaalaan kontrollikäynnille. Tämmöset ohjelmat pistää usein miettimään. Miten itse toimis tollasessa tilanteessa? Ei sitä pysty millään kuvittelemaan täysin missä tunnekuohuissa ihminen todella käy saadessaan tietää vakavasta sairaudesta. Sitä voi helposti lähteä peittelemään totuuden, pistämään sen johonkin piiloon perimmäiseen nurkkaan, ns. haluaa unohtaa totuuden. Ei halua kaikkien ihmisten sääliä. Tässä tapauksessa ymmärrän naista täysin, voisin itse mahdollisesti toimia osin samalla tavalla. Ei kertoa kaikille. Läheisimmilleni kuitenkin ehdottomasti kertoisin, en pystyisi elämään noin voimakkaasti valheessa. Sitä kuitenkin tarvitsee tukea myös joltain, joka tietää ihan koko totuuden. Samalla myös hieman salaa jäin säälimään naisen miesystävää. Ymmärrän naista, joka pelkäsi miehen kieltäytyvän lähtemästä matkalle naisen kanssa, jos kuulisi naisella olevan elinaikaa vuoden verran. Mies kuitenkin oli selkeästi todella ihastunut naiseen, ja ihannoi sitä että nainen oli päättänyt laittaa koko elämänsä uusiksi, jättää rohkeasti työnsä ja lähteä kiertämään maailmaa. Miehen silmiinhän tämä tottakai näytti vain rohkeudelle ja vahvalle tahdolle avata uusi sivu elämässään. Tehdä jotain mitä todella halusi. Tuskinpa miehellä kävi pienessä mielessäkään että naisella oli täysin eri motiivi. Motiivi nauttia viimeisistä hetkistään täysillä....mitä itse tekisitte, jos kuulisitte vastaavan tapahtuvan omalle kohdalle? Ei todellakaan helppo kysymys! Pitää siis nauttia joka päivästä, kuin se olisi viimeinen. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan :) 

Ja Zaran kanssa todella nautittiinkin! Tänään oli iltavuoropäivä, joten aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa mailleen, kun pääsin kotiin asti. Kuitenkin ulkona oli edelleen se ihana kevään tuntu, vaikka alkoi jo hämärtää. Tuntuu uskomattomalle ja epätodelliselle miettiä että nyt on vasta maaliskuun puoliväli!! Vaikka huhupuheiden perusteella kohta ei ole enää keväästä tietoakaan...takatalvi on totaallisen out, voisi tehdä täyskäännöksen ja lähteä kauas pois, ei tänne enää haluta talvista fiilistä, mahdollisuudet meni jo. 

Joka tapauksessa, käveltiin piiiiiitkä lenkki hämärtyvässä illassa Zaran kanssa, poikettiin matkan varrella myös pikaisesti moikkaamassa vanhempia. Ja tottakai nauttimassa jääkaapin antimista, hahah! Huomenna on taas jo perjantai, ja enää 2 viikkoa loman alkuun, härligt!! 

that's why I love this !

 2 tunnin tanssiputki, ja kunnon hiki päällä. Ei tätä harrastusta voi kun rakastaa. Yleensäkin liikkumista, kaikin tavoin! Tehtiin tänään lihaskuntoa vähä normaalia enemmän ja tosi nopeetahtisia alkulämpö-sarjoja! Tuskasta on ollu kun koulukiireet on pitäny mua erossa tästä parhaansa mukaan, mutta nyt kääntyy homma päälaelleen. Viimeistään kevään aurinko tuo energian lähteä pitkienkin päivien jälkeen iltalenkille, ja korvattavien tanssituntien lista on taas kasvanut niin pitkäksi, että voin kevyesti tanssia koko loppukevään ainakin 2 tuntia viikossa. Agility Zaran kanssa tähän päälle vielä ja normaalit arkilenkit koiran kanssa, kesäkuntoon vauhdilla. Vauhtia kyllä saa omalla kohdalla pitääkin, kerta omaan rantakauteen aikaa tasan 3 viikkoa. ;) 

Nyt hyppään sänkyyn kaikkien mielenkiintoisien aikakauslehtien ja SEISKA-JUORUJEN kanssa, pitkä päivä takana. natinati!

ps. muunmuassa näiden tahdissa mentiin tänään!

Mikäli alempi video ei näy, voi sen käydä katsomassa painamalla tästä !
:)

Aurinkokapselit

En ole koskaan ennen kokeillu aurinkokapseleita, mutta nyt päätin että on otollinen aika testata. Mielessä vahvasti vielä edellinen kerta kun lähti pitkän pimeän talven jälkeen lanzaroten voimakkaan auringon alle, ja 30 suojakertoimesta huolimatta tuli aika komeat aurinko-ihottumat ensimmäisinä päivinä. Tottakai yleinenkin palamisen riski on suurempi kun iho ei ole taas vielä yhtään tottunu aurinkoon. Nyt oon surffannu netissä lukien erilaisia kokemuksia erilaisista aurinkokapseleista, ja nyt tulen todennäköisesti päätymään johonkin ylläolevista. Kysyisin kuitenkin myös vielä täällä ennen kauppaan suuntaamista, jos jollain on kokemusta ylläolevista tai jostain muun merkin aurinkokapseleista, ruusuja/risuja? :) Vähän merkistä riippuen näkyy olevan suosituksena alkaa syömään näitä 1-3 viikkoa ennen aurinkokautta, ja kun matkaan on enää tuo 3 viikkoa aikaa, pitää pikkuhiljaa ruveta tämmöisiä napsimaan. Tuleepahan itsekin kokeiltua toimiiko tämmöiset omalla kohdalla!

vapaus, mikä ihana syy hymyillä kilpaa auringon kanssa!

Kiitän ja kuittaan, viimeiset 2-3 viikkoa ovat ihan varmasti olleet tän kevään rankimmat omalla kohdalla. Aamulla keravalle ajaessa oli kauhea kuraloskasää, synkkääkin synkempää. Koulusta lähtiessä aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja mittari näytti +8, kiitäs sääukko osaanotostasi! Säät + mielialat menneet täysin yksiin tänään. Tää fiilis on ehkä yks parhaista, vähän se sama epätodellisen vapautunu fiilis kun lapsena koulun ovista kesälomille juoksiessa. Ajatuksissa vaan vilisee mitämitämitä kivaa tekisinkään ensiksi!!?! 

Illalla heitän todella juhlavaihteen päälle, ensin ravintolaillallinen perheen kanssa vuosia viikolla täyttäneen äidin kunniaksi, josta meno kääntyy summer beach party tunnelmiin toisaalla, toisilla TUPLAsynttäreillä. Ihana päästä näkemään ystäviä ja perhettä, oon niin onnellinen. Erakkokausi on taas toistaiseksi kuopattu piiloon :)

ps. Hyvää Naistenpäivää! Itse en ole kovin meikkien ostelija, mutta joskus on ihana oikeen ajan kanssa mennä hypistelemään kosmetiikkatuotteita. Hemmottelin siis itse itseäni uuden ripsarin ja pinkin huulipunan verran. Molemmat on uusia kokeiluja, ripsari L'orealin Telescopic carbon black mascara ja Iconin Magnetic Lips - huulipuna sävy 17. Oon viime aikoina testaillu useampiakin eri ripsareita, koitan joku kerta tehdä postauksen omista kokemuksistani! 

Good morning !

Kivaa päivää kaikille! :) 

Se saapui!

Ihanat tähdet! Päiväpeitto on erittäin sopiva. Sen myötä rupesin myös miettimään kotoa löytyviä muita pieniä juttuja, ja tajusin loppujen lopuksi tähtiä löytyvän muualtakin kodista!

Uusien asioiden hankkiminen kotiin tekee aina niin hyvälle mielelle, ostat jo vaikka jonkun yhden pienen tavaran ja tuntuu jo kuin koti olisi uudestaan syntynyt ;)

kutsukirje

Vitsit miten jännää, tänään tuli postissa kirje Oulun Yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta, jossa mut kutsuttiin osallistumaan tutkimukseen jossa seurataan siitepölyille altistumista sekä altistumisesta seuraavaa oireilua ja astma- ja allergialääkkeiden käyttöä. Itse armottomana heinä-allergikkona oon todella innoissani tästä! Koska sen lisäksi että on erittäin paha heinäallergia, on selkeästi muitakin kevät-kesän siitepölyjä tullu mukaan kuvioihin, joille tunnun olevan herkistyny. Tässä pitää sitoutua n. 4 viikon ajan pitämään mukanaan erilaisia tutkimuslaitteita, mm. jonkinlaista hiukkaskeräintä, ja tehdä PEF (uloshengityksen huippuvirtausten)-seurantaa 2 kertaa vuorokaudessa myöskin 4 viikon ajan. Jälkimmäinen on itselle erittäin tuttu juttu, sitä on saanu monet kerrat aikasemminkin tehdä jaksottain jos välillä on allergiaoireet menny kovasti voimakkaiksi. Kiva päästä seuraamaan onko itellä todella oireita myös muiden siitepölyjen aikoina, kuinka voimakkaina ja kuinka pitkään kestävinä. Kuitenkin edellisistä allergiatesteistäkin on tainnut taas kulua lähemmäs kymmenen vuotta, mutta siitepölyallergiatkin on koko ajan yleisempiä ihmisten keskuudessa. Musta on mahtavaa päästä osalliseksi tämmöseen, oon tosin ollut mukana erinäisissä kyseisen yliopiston tutkimuksissa ennenkin, niiden kautta mut tähänkin tutkimukseen on napattu. Jos tämän suoritan tunnollisesti alusta loppuun, ja saan annettua tarvittavia tutkimustuloksia, saan tästä kiitokseksi x-summaisen lahjakortin, en tosin tiedä vielä minne, mutta kyllä kelpaa tommonen oli mihin tahansa! 

Viikonloppu oli mahtava, mutta samalla hieman voimia vievä. Paljon ehti tapahtua, ja ehdin mennä joka suuntaan turkua myöden! Tänään kuitenkin paluu hieman ankeaan, loska-lumiseen (!!) arkeen, ja tentti-lukemisten pitäis tälläkin hetkellä olla armottomassa vauhdissa..!

xxx