goodbye 2013

Vuoden 2013 viimeinen työpäivä starttaa änyyteeNYT. Ihana lyhyt työpäivä edessä, jonka jälkeen tiedossa uuden vuoden ostosten tekoa kera Marian, itsensä ja kodin uv-kuntoon laittoa, ja huipennuksena itse ilta hyvässä seurassa! Odotan innolla, mukavaa vuoden viimeistä päivää! :)

Sleepless

Viikonlopun pitkälle puoleen päivään venyneet aamut, voi miksi meninkään siihen lankaan! Pirun energinen olo! Ja kello lyö kohta keskiyön, ei tässä paniikkia vielä ole, mutta uskoisin aamulla olevan taas tuttu katuva fiilis, miksen menny aikasemmin nukkumaan!  

Hahah, goooood night everyone! xxx

Perjantai

Suomen ensimmäinen lentokentän ulkopuolinen Starbucks, finally check! Vain noin kaksi kuukautta tarvittiin, jotta jonot lyheni siedettäväksi. Voi me hassut ihmiset! 

Alet taas oli yllättävän vaisut, ei niitä kyllä hirveän perin jaksanu edes kaluta joka rekkiä. Viime yön heikot unet vähän painaa. Tiedätte varmaan ne yöt kun uni ei jostain syystä meinaa millään tulla, ja päässä alkaa pomppimaan kaikki mahdolliset ajatukset maan ja taivaan väliltä, juuri sillä hetkellä kun pitäisi olla jo kiireellä unessa! Sitten päätät, noniin nyt en ajattele en niin mitään..ja tajuat lopulta keskittyväs liikaa tyhjentämään ajatukset kaikesta, eikä uni edelleenkään tule, äääärh! 

Ihanaa perjantai-iltaa ihmiset, ottakaa ilo irti munkin puolesta. Itse keskityn loppu bussimatkan pysymään hereillä ja syömään irttareita, mmmm! 

joulu kuvina

 En voi lähteä väittämään, etteikö joulun harmaa vetinen sää olisi hieman syöny joulufiilistä. Oonko ainut jolla tuli välillä hieman epätodellinen fiilis, eihän nytten voi olla joulu? Miksi ihmeessä kaikki viettää joulua nyt, kun ulkona näyttä enemmän keväiselle/syksyiselle, kuin talviselle. No onneksi päivä on edelleen lyhyt, ja pimeän tullen ei enää synkkää säätäkään nähny, ja joululaulut vaan raikamaan kovalla niin jäi sateen ropinakin onnellisesti ulkopuolelle.

Joulun vieton perinteitä löytyy varmasti vaikka kuinka toisistaan poikkeavia, mutta meidän joulu alkaa aatto-aamun kuusen koristelulla. Pienenä sitä saattoi jo aamu seitsemältä olla kuusen kimpussa, samalla katsoen Joulupukin kuumaa linjaa, tänä jouluna taisi meidän nuorin, tuo pieni karvakorva, olla ensimmäisenä aattoaamuna pystyssä ja sitten innokkaasti käyden sängystä toiseen pomppimassa herättämässä meidät kaikki... ;)

Päivällä herkutellaan riisipuurolla, ja vasta illalla, joulukirkon ja joulusaunan jälkeen, on vuoro joulu-illallisen. 

Myös Zara sai jouluherkkuspesiaalia, jota olin aikasemmin päivällä kokannut hänelle. Tämän jälkeen illan pieni juhlija simahtikin aika tehokkaasti, kuten yllä olevien kuvien viimeisimmästä näkyy! Lahjojen avaaminen sai kuitenkin koiraankin uutta virtaa, ja paketteja tulikin erittäin kiitettävästi meille kaikille, HUH! Olin kyllä odottanut Zaralta hieman agressiivisempaa tapaa repiä omat pakettinsa, liian hyvin koulutettu koira. Riepottelee vain omia lelujaan...ja mun (ja muiden) jostain löytyneitä sukkia!

Petteri Punakuono sentään sai paketista paljastuttuaan kunnon kyytiä, go girl!

Lopuksi voisin vielä paljastaa, millaisia juttuja omista paketeistani paljastui (apua niitä oli MONTA!).

Paljastettakoon vielä, olin ehkä hieman avittanut joulupukkia hankkimalla pari lahjaa minulta minulle.. :) se on ihan okei!

Huomenna yksi sun toinen varmasti lähtee taas huvin vuoksi välillä käymään töissäkin, ennen kun päästäänkin jo viikonlopun viettoon! Eikö yksi työpäivä viikossa riittäisi ihan hyvin jatkossakin..?

Mutta, näihin sanoihin. Öitä :)

se kuuluisa jouluähky

Huhuu, hengissä vielä? Näiden kaikkien joulun herkkujen puolesta on ehkä vaan hyvä että joulu on vaan kerran vuodessa. Mutta samalla ne kaikki ruoat, naaam. 

Joulu on ehdottomasti vuoden parhaimpia aikoja, oon nauttinu yli kaiken tästä kaikesta. Tänään saatu sukulointireissu vol. 1 suoritettua, ja huomenna jatkoa seuraa kun suunnataan turkuun isovanhemmille. Nyt kuitenkin on hetki aikaa illan hämyssä rauhassa tutkailla saatuja lahjojaan vähän tarkemmin, niin ja nauttia ehkä muutama pala Maraboun Domino-suklaata.. ;) 

joulutervehdys

Oikein suunnattoman lämmintä, ihanaa, herkullista ja onnellista joulun aikaa teille kaikille! 

Täällä alkaa kaikki olemaan valmista, paketit kääritty, laukku pakattu ja seuraavaksi lähden itse joulun viettoon vanhempien luo pikku hauvani kera. Valkoista joulua puolelle suomea ei tällä kertaa suotu, mutta en usko sen loppupeleissä paljon ihmisten joulumieltä pilaavan. Kaikista parasta joulussa ainakin itselle kuitenkin on rauhallinen, kiireetön yhdessä olo ja se koko kokonaisuus :)

xxx

Kasvohoidossa

Eilen pääsin nauttimaan hieman etukäteen jo ensimmäisestä joululahjastani, lahjakortti peruskasvohoitoon! Puhuin ekan kerran kasvohoitoon menosta äidin kanssa varmaan jo 17vuotiaana, mutta se vaan on aina jäänyt toteutusta vaille. Nyt kuitenkin päätti Mika tehdä ajatukset teoiksi ja antoi tuon lahjakortin joululahjaksi. Aika ihana hihih. Sain myös päättää halusinko käyttää hänen suunnitteleman joululahjan ennen vai jälkeen joulun, ahneuksissa päädyin vaihtoehtoon ennen joulua. Aijaii! Mutta kyllä kannatti, ehdottomasti pientä itsensä hemmottelua kaipaankin tähän joululoman alkuun, ja joulun kynnykselle! Huomenna vielä kampaaja-aika, ja sitten olen ehdottomasti ready for the christmas!

En tiennyt yhtään miten olisi pitänyt toimia hoitolaan sisään astuttua. Joten oma ilme saattoi olla näkemisen arvoinen kun kauneushoitaja pyysi ottamaan kengät ja kaikki paidat pois. Miksi? Sitten tajusin hoitajan sylissä ihanan lämpimän näköisen peiton jonka alle pääsinkin hoitotuoliin. Paidat pois oli tottakai siksi ettei hoidon aikana pääsisi vaatteet mitenkään sotkeutumaan! Hahah tyhmä minä. 

Ja miten rentouttavan nukuttavan väsyttävän ihanan mukavaa lämpimän peiton alla olikaan toisen samalla käsitellessä kasvoja. Olin kuullut Mikalta joka tämmöisissä hoidoissa aikoinaan myös oli käynyt välillä, että hoito ei todellakaan olisi rentoa ja mukavaa vaan kivuliasta kasvon epäpuhtauksien poistoa. Hahah pötypuhetta! Miehet on selkeästi liian herkkähipiäisiä, kun pienestä hätkähtävät .. ;)

En nyt osaa ihan tarkasti kertoa mitä kaikkea kasvohoito-tunnin aikana tapahtui, mutta olettaisin sen menneen jotakuinkin näin että ensin hoitaja tarkkaili hieman ihon yleistä kuntoa ja millä lailla olisi paras lähteä sitä käsittelemään. Jotain voiteita leviteltiin hitaasti ja hartaasti pitkin kasvoja, sitten pyyhittiin lämpimällä vedellä kostutetulla liinalla ne pois. Sitten kulmat muotoiltiin kuumavahalla, kaikki ylimääräiset karvanhaituvat pois! Kasvot käytiin seuraavaksi läpi jollain laitteella, joka ymmärtääkseni poisti kaikki epäpuhtaudet (heippa mustapäät!), ja sitten tehtiin loppu suunpieleen inhottavasti ilmestyneestä finnistä. Tämän jälkeen kasvoille levitettiin taas jotain voiteita ja oli hieronnan aika. Hieronnan jälkeen oli lopuksi vuoro kasvokuorinnan, ja se meinasi itselleni 15min rauhan ottaa pienet torkut. Hahah, näin ainakin hoitaja kehoitti tekemään jättäessään mut kasvonaamion vaikutusajaksi yksin hoitohuoneeseen. Lopuksi kasvonaamio putsattiin pois taas lämpimällä vedellä kostutetulla liinalla ja sen jälkeen sain kasvoihin vielä pienen kevyen meikkikerroksen pahimmat ihon punoitukset alleen piilottaen. Kuulemma yleisesti ottaen mitä vaaleampi iho, sitä helpommin se reagoi tällaisiin hoitoihin jonkin aikaa kestävänä punoituksena. 

Onneksi sain pienen meikkikerroksen, sillä seurauksella pystyin hoitojen jälkeen siirtymään häpeilemättä Sellon puolelle tekemään viimeisiä joululahjaostoksia. 

Nyt alkaa kaikki todella olemaan viimeisiä lahjojen paketointeja vaille valmista joulua ajatellen! :o)

potilas

heijaheijaa, terveiset peiton alta! Siis apua miten tää pöpö tykkää olla mussa. Huutaisin sille täysiä MENE JO, ellei täällä peiton alla lämpimässä olis näin mukavaa. Että kyllä kelpaa! Mutta olo on kaikkea muuta kuin kehuttava, samoin koulutehtävä junnaa taas paikallaan, kun ei ajatukset tämmösellä flunssapäällä kulje! Minä + viime hetkeen jättäminen = Foreveeer! Näköjään.. 

Sairastelu tuo myös muita etuoikeuksia: voin kutoa villasukkia päivät pitkät. Taitava minä! Siihen päälle että sairastelu tuo lisää vapaa-aikaa, ynnätään mieletön kutomistahtini. Voisin perustaa vaikka villasukkatehtaan ja kutoa kymmenen paria päivässä tätä menoa. Taitava minä!!! 

Kun vielä on näin innokkaalle ja avuliaalle vaikuttava apuri, ei tästä voi tulla kun bueno! Sitä onnekasta joka nämä joululahjaksi saa... ;) 

Ai pitikö mun opiskella tänään? pöh. Eihän siitä sitten mitään tullu, sen sijaan oon kyllä kuronut monia muita asioita check-listalta pois. Joululaulujen saattelemana. Niiden kuuluu soida joulun aikaan 24/7, niin lyhyt aika koko vuodesta tää joulun aika kuitenkin on! Että antaa palaa vaan. Mutta takaisin tuohon check-listaan, olen paketoinut (Zaran innokkaalla avustuksella) joululahjat piiloon paketteihin uteliailta katseilta. Hieman takapakkia tuo tämä sairastelu siihen, että sen takia jouduin jättämään väliin 2 eri päivän suunnitelmat jolloin oli tarkoitus myös poiketa etsimään viimeisiä puuttuvia joululahjoja. Mutta paha tilanne ei ole alkuunkaan, enää muutama lahja puuttuu, ja on myös jo jonkinlainen käsitys mimmoisia lahjoja ne olis. Joten on kipiteltävä sitten viikonloppuna kauppoihin, ettei siitä enää joudu ottamaan stressiä tähän liian stressaavaan syksyyn, kun siitä viimein alkaa vähän pääsemään eroon. 

Check-listaan palatakseni, olen myös viime päivinä koittanut viimein taas vähän tsempata ja ruokkia itseäni kunnolla, täyttävästi ja tarpeeksi usein. Viikonloppuna tajusin karun tosiasian kuinka huonosti olen muistanut/ehtinyt viime aikoina syödä kaiken kiireen keskellä. Ei ihme että paino putoaa, ja sehän ei ole liiallisissa määrin missään nimessä tarkoitus! Pitää olla terveesti lihaa luiden ympärillä. Jouluaaton lähestyessä taas on ihan mukavakin omata geenit, jotka ei jätä liikaa ruokaa vyötärölle näkymään vaikka sitä välillä sattuisi vähän enemmän itseensä ahtamaan... ;)

Mutta kaiken touhun päätteeksi jouduin poskien sen verran punoittaessa toteamaan, että nyt on taas vähän rauhoituttava ja muistettava sairastaakkin. Kuumehan se sitten taas nousi iltaa kohden ja kurkku on tullut tajuttoman kipeäksi, sain onneksi kurkkupastilli-toimituksen vanhempien toimesta, ja hetkeksi seuraa Katan ja Hymyn kyläillessä. Hymyllä ja Zaralla oli taas omat kissa ja hiiri-rituaalinsa, mutta tuntuu että koko ajan näkemiskerta kerralta alkavat pääsemään enemmän samalle aaltopituudelle. Se on erittäin kiva, sillä toivomme tottakai heistäkin parhaita ystävyksiä, kuitenkin ulkopuolisin avuin näyttävät jo kuin siskoksille. Tummia pörröisiä neitokaisia.

tasan viikko jouluaattoon...

.. ja ulkona näyttää edelleen tältä! Se syö väkisin vähän joulufiilistä, kun ulkona ei tunne yhtään joulun olevan näinkin lähellä. 

Mutta kaikesta huolimatta, tänä aamuna nautin erittäin paljon tuosta tuulettomasta ja leudosta säästä. Zara sai myös painella koko metsälenkin vapaana, ei tarvinnu turhautua hihnassa kun kipeä minä laahustin hitaasti perässä köhien. 

Tän vuoden vikat tentit kun sai ohi viime lauantaina, niin stressi näköjään hellitti niin suuresti, että heti sunnuntai-aamuna olin vähän köhänen. Mutta eilen olin vielä köhäsempi, ja tänään oon sitte ollu kotona parantelemassa itseäni, ja ääntäni! Se katoaa melkein aina enemmän tai vähemmän kun joku pöpö iskee.

Seuraavana tiedossa ruoan laittoa, ja koulutehtävien tekoa. On käytettävä hyödyksi sairastelun tuomaa lisäaikaa näiden tehtävien tekoon! Lupaan ja vannon olevani tästä eteenpäin taas aktiivisempi täällä, kun on saanut tappotahtia edenneen ensimmäisen opiskelusyksyn tähän pisteeseen että joululoma häämöttää ihan kulman takana, jiaaa! Jää aikaa taas kaikkeen kivaankin välillä ;)

Pieni elonmerkki

Kyllä, elossa ollaan edelleen vaikka onkin tunne että tää koulu- ja muiden tehtävien armoton määrä vie vielä hautaan! Hahah, no toivottavasti ei. 

Itsenäisyyspäivä taittui mukavasti turussa, sukuloiden ja hotellissa majoittuen. Viikonloppu meni muutenkin muissa kuin velvoitteiden merkeissä. Aikaahan semmoiselle arvokkaan ajan tuhlaukselle ei olisi ollut, mutta myönnettävä on ettei aivot jaksa jos niiden ei anna välillä kunnolla levätä! Turussa oli myös ihanat joulumarkkinat, kuvia niistä kun vain ehdin! Ja joulusta puheenollen, on joulu saapunut nyt tähänkin asuntoon. Miten rakastankaan joulun tunnelmaa! 

Jesss!!

Jes! Sydän pomppas pari volttia tänään Sellossa, kun huomasin Mangon aukeavan pian sinne!! Happyyy. Vielä kun Zara, Pull & Bear, Stradivarius, Bershka, Blanco ym suomeen/espooseen, liikaa vaadittu? 

Mun pieni ilopilleri (en voi olla rakastamatta ylläolevaa kuvaa Zarasta!!) lähti tänä aamuna mun mukana töihin, ja ilostutti taas koko konttorin ahkerat uurastajat läsnäolollaan, todellista työhyvinvoinnista huolehtimista tämmöiset eläinten terapiakäynnit. Kiia nouti hauvan yhdeltätoista päivähoitoon, Kiiakin sai vähän koiraterapiaa koirakuumeeseensa, kaikki hyötyy! Itsekin hyödyin tästä, koska pystyin hyvällä omallatunnolla jäädä töihin päivän päätteeksi tekemään rästihommia, ja myöhemmin hoitamassa rästissä olevia muita asioita ilman syyllisyydentuntoa

koiran liian pitkästä yksin olosta. Pikku neiti takaisin illalla kotiin noutaessa sain kuulla koiran olevan mitä helpoin ja mahtavin hoidettava, ylpeydestä sain pakahtua! Hoitopaikka taitaa siis olla Zaralle selvillä siltä varalta, että päätyisin keväällä lähtemään muun perheen kanssa etelän lämpöön. 

Natinati. 

ensimmäinen adventti eilen..

...uskomatonta! Näin se joulu alkaa kohta olemaan TAAS täällä. Mihin nää vuodet vierii? Mutta eilen kuitenkin juhlallisesti avattiin Zaran kanssa yhdessä joulukalenterin ensimmäinen luukku, ja yllätyksettömästihän sieltä ensimmäisenä adventtina tuli ensimmäinen adventtikynttilä. uu. Mutta olin varmaan pikkutyttö kun edellisen kerran en joku joulu omistanut partiolaisten joulukalenteria, ilman sitä joulu ei vaan tunnu samalle. Viime vuonna astui kyllä rinnalle kuvioihin myös veikkauksen arpajoulukalenteri. Viime vuonna tuli suuri 10 euron voitto, tänä vuonna voisi vaikka lisätä pari nollaa tuohon perään..?

Oon taas tunteiden risti-aallokossa ja kauheassa kriisissä tän kaiken koulukiireen keskellä. Ihanaa että joulu lähestyy vauhdilla, mutta samalla se lähestyy ahdistavan nopeasti. Se meinaa viimeisten tenttien ja palautuspäivien lähestymistä. Mutta sen jälkeen voi rauhassa nauttia tästä kaikesta joulun ajan ihanasta tunnelmasta, joulun herkuista, lämpimästä glögistä, ihanista joululauluista ja YHDESSÄ OLOSTA! Ette uskokkaan kaikki tutut ystävät hyvät, miten odotankaan saavani sillon viettää enemmän aikaa teidän kaikkien kanssa tän yksinäisen puurtamisen sijaan! Nyt tuli oikein tällainen julkinen tunteiden osoitus, kuinka ikävä teitä onkaan <3

Pieni ensilumen poikanenkin saatiin viimein tänään... ;)

koskaan ei voi olla liikaa erilaisia ihania laukkuja!

(Accessorize // 19,90€)

Joululahjojen metsästys voi olla erittäin pahasta. Siinä nimittäin usein saattaa löytää vaikka mitä kivaa myös itselle. Eikös sitä parhaiten löydä sillon kun ei etsimällä etsi?

Ylläolevan laukun ostoon oli kyllä myös ihan varteenotettava motiivi. En nimittäin aijo antaa enää 

k e r t a a k a a n mahdollisuutta kenellekkään pitkäkyntiselle baarivorolle viedä kännykkääni! (eikä mielellään mitään muutakaan omaisuuttani.) Ja viimeisimmän kännykän varastamisen jälkeen onkin ollut varkaiden toimintaa hankaloittavia ominaisuuksia omaava pikkulaukku etsinnässä. Viimeisin keino tietenkin on ollut myös tuo kännykän vartaloon teippaaminen, ellei muuta potentiaalista vaihtoehtoa olisi tullut vastaan..

Olen kyllä ollut suhteellisen tuottelias muutenkin näiden jouluostosten kanssa, en ole siis ostanut "joululahjoja" vain itselleni (kumminkin luulitte niin!). Jo kolme lahjaa on piilossa odottamassa paketointia, eikä ole vielä edes joulukuu! On ollut pakko olla aika pitkäkatseinen, joulukuussaKIN kun olen niin kiinni koulun ja yleisen arkikiireen keskellä, ettei hirveästi irtoa aikaa lähteä kaupoille.. Joten olen nyt alkuviikon käyttänyt hyödykseni että olen kurssin takia viettänyt päivät helsingin keskustassa, ja käynyt ruokatauoilla joulupukin asioilla. Huomasin kyllä myös siellä aseteltavan pystyyn jo kaikenlaisia joulutorin kojuja pitkin katuja, pakko mennä taas lähempänä joulua pyörimään keskustaan, haistelemaan joulutunnelmaa kun pahin koulukiire hellittää.

god morgon!

Ensin ihana piristävä aamulenkki kolmistaan metsäpolulla kirpeässä aamusäässä, ja sitten heeeerkullinen aamupala, jonka meille loihdin. Voisiko aamu enää mukavemmin alkaa..!

Tänään oli myös agility-päivä, päivä jota odotan nykyään aina innolla. Enää 2 tuntia tosin jäljellä, pitää ruveta jo etsimään joku jatkokurssi meille. Ihanaa päästä kunnolla harrastamaan koiran kanssa! Ehdottomasti varteenotettava korvike ratsastamiselle, nautin yhtä paljon, tai ellen vielä enemmänkin .. ;) Treenien päälle taas ihana pieni rauhallinen lenkki läheisellä ruohikkoaukealla mahtavassa auringonpaisteessa.

Päivä olisi siis pretty much perfect, mutta tuo pirullinen matikka! Päänvaivaa se aiheuttaa, ja ylihuomenna tentti. Mutta ei se kuitenkaan päivän kokonaisarvosanaa paljoa ole onnistunut laskemaan, oli vaan hauska päästä veljen kanssa pystyttämään matikkanörttien laskukerho vanhemmille tänään. Sattui molemmilla olemaan nimittäin laskuja laskettavana. Mukavaa uutta viikkoa, niin se viikonloppu taas vierähti!

tuurilla mennään

Huh, viime yönä näin unta että viereiset kerrostaloni olivat muuttuneet todelliseksi slummi-alueeksi, ja ainut normaali rappu oli oma rappuni. Eksyin kuitenkin vahingossa ensin väärään rappuun, ja meno siellä oli aika villiä, ja rappukin oli kärsinyt, portaista puuttui askelmia, kaiteita oli väännetty hurjille mutkille jne. Unessa olin alunperin riemuitsemassa ulkona että oli viimein satanut lunta, ja unessa myös ajattelin että tästä on heti tultava kertomaan tänne blogiin, että kylläpä toissapäiväinen postaus ihmetyksestä ettei ensilunta vielä ole tullut, kannatti. 

No, silti oli kuitenkin kiva herätä todellisuuteen ja lumettomaan näkyyn, kunhan asuinalueeni ja naapurini ovat yhtä rauhallisia ja ns. kunnon väkeä kuin aina ennenkin. 

Eilinen tentti ei ollut helppo, kuten alunperin jo osasi aavistaakkin. Osa, kuten työkaverini, varmasti taktikoivat vastaamalla vain väittämiin, joiden vaataukset lähes varmasti tiesivät. Itse taas vastasin yhtä lukuunottamatta kaikkiin, osin arvaillen ja miettien että miltä itsestä tuntuu, että voisiko väittämä olla oikein vai väärin. Eli omalta osaltani homma on aika pitkälle tuurinkin varassa. Tottakai jotain tiesin samantienkin vastata oikein, mutta jos vääriä tulisi enemmän kun oikeita, niin huonostihan tässä kävisi. Tulokset tulee onneksi nettiin ja itselle ensi viikolla, ei tarvitse sen pidempään tuskailla tulosten odottelun kanssa. 

Eilen treffattiin äidin kanssa tentin jälkeen keskustassa, ja oltiin sovittu mennä ottamaan vähän välipalaa Starbucksiin ennen Elma-messuille menoa. No, se retki jäi haaveeksi, sillä kyseiseen kahvilaan oli uskomaton jono! Ja koko ajan, joka suunnasta tuli lisää teinejä (ja ehkä vähän vanhempiakin) viettämään selkeästi aikaa kyseiseen kahvilaan koulupäivänsä jälkeen. Itse päädyttiin lopulta mäkkäriin. Mutta kyllä sekin maistui pitkästä aikaa, haha.

Elma-messut oli mukava rentoutumishetki äidin kanssa, kierrellä rauhassa, kun siellä ei vielä ollut niin paljon ihmisiäkään tungeksimassa. Lemmikkimessu-puoli harmillisesti ei perjantaina ollu vielä auki, mutta onneksi maatilan eläimiä päästiin rapsuttelemaan ja katselemaan käden taitojen ja ruokapuolen kojuja. 

Illan olin päättänyy tehdä juuri sitä mitä ikinä haluan, ja kotimatkalla olin maalaillutkin jo suuria suunnitelmia siivota viimein vaatekaappini ja käydä kunnon hikilenkillä. Kotiin päästyä kuitenkin iski niin uskomaton rentous ja väsymys, että maattiin Zaran kanssa koko ilta sohvalla katellen telkkaria ja ajoissa nukkumaan. Tämä luku-urakka todellakin otti veronsa kaikista tenttivapaista huolimatta!

Mutta tänään ei enää laiskottelu jatku, vaan on alettava valmistautumaan ensi tiistain matikan tenttiin, laskin ja harjoitustehtävät siis esiin!

onko lumi hylännyt meidät?

Taas on saanu lukea facebook-statuksia, kuinka lunta on satanu siellä ja täällä ja ihania lumisia kuvia. Mutta missä on eteläisimmän suomen ensilumi?! Ei ole maa vielä kertaakaan edes minimaalisen vähän ollut valkoisena lumesta. Sen sijaan vettä sataa ja on niin pirullisen synkeää ja pimeää. Keräsin vähän kasaan kuvia, kuinka kaunista voikaan olla luminen talven "ihmemaa". Mieluummin sen lumen nyt haluaa eikä sitten kun joulu on ohi ja katse alkaa pikkuhiljaa taas jo suuntautua kohti kevättä! 

Tajusin tässä muuten juuri, vuosi sitten ihan tähän aikaan, marraskuun lopulla, päätin että nyt hitto vie teen lapsuuden haaveesta totta ja hankin koiran! Siitä alkoi kasvattajiin yhteydenotto ja netissä surffailu ettien vielä lisää lisää semmoista tieto mitä ei rodusta vielä tietänyt. Huh mitä jännitystä ja odottelua siitä lähtien puoli vuotta eteenpäin olikaan, epätietoisuutta että syntyisikö itselle sopivaa pentua, ja kun vielä nimenomaan halusin nartun! Voi kasvattaja-parkaa kun olin koko ajan kyselemässä että NO?! Onko siellä hauvojen masuissa vauvoja?! Mutta nyt on nuori neiti jo huomenna tasan 9kk, ja elämänsä kunnossa! Ja maailman ihanin tottakai <3

Jännittää huomisen tentti. Pahasti! Wish me luck, kerron sitten huomenna kuinka oon mennyt pahasti lankaan niiden liian pahasti ja kompamaisesti muotoiltujen kysymysten kanssa. Se on nimittäin se pahin pelko. 

Sisälle vain, tutut ja tuntemattomat!

Jos tuntuu että elämänne ei ole tarpeeksi jännää, ja haluatte välttyä ulko-oven jatkuvalta avaamiselta, jättäkää ihmeessä avaimet ulkopuolelle lukkoon roikkumaan. Suosittelen! Oon saanu viettää useita ihanan jänniä hetkiä, kun yksin asuvana yhtäkkiä kuulen jonkun tulevan avaimilla sisälle! Useimmiten sitä paitsi olen vastaanottamassa sisälle astujia alusvaatteisillani tai suihkunraikkaana pyyhkeeseen kietoutuneena. Siinä tottakai ehtii sen sekunnin murto-osan ajan mitä on aikaa miettiä, että onko tämä nyt siveellinen asu vastaanotolle, mutta ei tässä supernaisia olla. Saakoon siis kelvata noin. 

Tänään onneksi ihana seinänaapurini sentään viitsi ujostella sen verran että soitti ovikelloa suoraan sisään astumisen sijaista kysyäkseen, olenko tarkoituksella jättänyt avaimet ulkopuolelle lukkoon roikkumaan? Kiitin kovasti ja kerroin tämän olevan arkipäivää nykyään, mutta että jos nyt vaihtelun vuoksi ottaisin ne oikealle puolelle ulko-ovea visuun talteen!!

Ja jos jäitte miettimään, tänne on toistaiseksi (onneksi kenties?) astunut omin toimin avaimilla vain tuttuja, mutta ehkä joku päivä hurja "kaapin kokoinen" vahtikoirani saa vielä päästä tositoimiin karkoittamaan (lue: pyytämään rapsutuksia) ei-toivottuja vierailijoita, ellen pikkuhiljaa rupea tsemppaamaan asian kanssa! 

Mukavaa keskiviikko-iltaa! 

maistuisiko torttu?

Voi eii, nyt se iski taas! Armoton jouluintoilu. Tai no ei nyt todellisen armoton, mutta otin tänään taas yhden askeleen lähemmäs joulua. Glögiä ja uunilämpimiä joulutorttuja, mmmmh. Oli myös pakko saada hetkeksi muuta tekemistä n. 100 sivun tenttilukemisen jälkeen, siispä leipominen on ratkaisu! Huomenna palaan yhdeksi päiväksi töiden ääreen, torstaina vielä viime hetken lukemiset ja perjantaina on tosi kyseessä! Tentti on monivalintakoe, ymmärtääkseni oikein/väärin-väittämiä. Noissa vaan on inhottavuutena pisteytys, sitä ei voi ihan yks-risti-kaks taktiikalla lähteä ratkomaan. Tai no VOi, mutta saa olla sitten jo pirusti tuuriakin matkassa. Oikeasta vastauksesta siis +2 pistettä, väärästä -2p. ja tyhjästä luonnollisesti 0p. 

Tuntuu ettei mieleen tällä hetkellä oikein muuta mahdu kuin erikoissijoitusrahastot, emissiokurssit, pörssikaupankäynti, joukkolainat, optiot, termiinit ......lista tuntuis olevan loputon, niin paljon uusia, vieraita, ja myös onneks vähän tutumpia sanoja kirjoissa on vilissy! Jos olis ammattiluokan sijoittaja ja/tai rahaa pursuais joka suunnasta ja pitäis keksiä joku paikka kaikille rahoilleen, niin sanon vaan ettei sekään olis ihan helppo homma. Kyllä on niin paljon mitä on otettava huomioon, tiedettävä, ja otettava oma aikansa sille kaikelle jollei halua menettää varojaan sijoitustappioina! Parempi siis pysyä kultaisella keskitiellä tässäkin tapauksessa ;) ei ne paljot rahat tuo pelkkää onnea!

Yllä Göteborgin yhdestä lukuisista pikkuisista sisustusliikkeistä löydetty niin oman tyyliseni kynttilälyhty, rakastan sitä! Ja on myös todettava, rakastan uutta kameraani!

Göteborgista puhuttaessa, matkapostaus on antanut odottaa itseään ja antaa odottaa vielä hetkisen lisää. Siihen on varattava oma aikansa, eihän kukaan mitään halua hutaisemalla saada tehtyä.. ;)

What Does My Girl Say?

Jos ootte kyllästyny kuuntelemaan mitä kettu sanoo, voitte kuunnella uuden version tästä. Upottaminen oli poistettu käytöstä kyseisen videon kohdalla, joten saatte tyytyä linkkiin. 
Tonkin sanoissa on enemmän järkeä, kuin siinä mitä kettu sanoo. Kattokaa, video on oikeesti aika hauska ;)

yllättävää

Vaikka on joutunu omistamaan viime päivät 90% armottomalle lukemiselle, on olo yllättäen ollu ihanan levollinen ja rento. Ei kova tenttiin valmistautuminen tunnu yhtä pahalle, kun sille oikeasti on k u n n o l l a aikaa ja saa omistaa päivänsä nimenomaan sille. Eri asia olis alottaa luku-urakkaa vielä päivästä väsyneenä töiden jälkeen! Se olis samantien todellinen epäonnistuminen. 

Sisustelupiikin saaneena on kotonakin nyt ihanan levollinen tunnelma, kun on siistiä, ja uusia juttuja ripoteltu sinne tänne, uusinpana löytönä eteiseen uusi tummanharmaa valkoisilla isollla tähdillä koristeltu matto. Zara ainakin tykkää, eilen vietti puoli iltaa sen maton päällä. Leluja kanto matolle, ja niiden keskelle makaamaan. Välillä on hauska sivusta seurata koirien omia puuhia ;)

Mutta "välitunti" loppuu nyt, ja lukeminen jatkuu, adios! 

kodin sisustaminen on erittäin terapeuttista!

Kodin Anttila - Hööks - Ikea - retkeltä tarttui yhtä sun toista pientä kivaa kotiin, jouluisempaa ja vähän arkisempaa. 

Makuuhuoneeseen päätin puuhata omin kätösin hienon ikkunavalokoristeen. Hinnan puolestahan tässä ei paljon voitolle jäänyt, mutta vaikka itse sanon, on tuo oma tekemä vielä kivempi miyä kaupassa olleet, samassa hintaluokassa pyörineet valokoristeet. 

Suunnitelmat on tehty toteutettavaksi - ennemmin tai myöhemmin. Tämä suunnitelma on ehtiny muhia päässä jo vuoden päivät, mutta tuumasta toimeen viimein ja sain ostettua niitä valokuvakehyksiä viimein tähän tarkoitukseen! Inspiraationa toimi Göteborgista löydetty "risu"sydän, jonka ympärille on kiva kerätä ihania muistoja esille kehyksiin! 

tenttivapaata

Tenttivapaat onkin aika kivoja! Pitkään nukkumista, pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa...aa oonks ymmärtäny jotain väärin? No en sentään, aamu on ehkä otettu rauhassa, mutta vähän ensin lounastan kotona, ja sitten lähen kirjoineni  kirjastoon pänttäämään! Illemmalla äidin päästyä töistä nappaan hänet kyytiin ja mennään vähän harrastamaan terapeuttista ihanien juttujen hypistelyä kodin anttilaan, Ikeaan, ja suunnittelin että poikettaisiin käymään myös kattomaan espoon Hööks kun se kerta on samalla suunnalla. Tällä hetkellähän siitä ei itselle ole ratsastusmielessä mitään iloa (voi millon olisi taas rahaa ja aikaa alottaa uudestaan säännöllinen ratsastus?) mutta onneksi myyvät myös koirille yhtä sun toista kivaa. 

Nyt, pänttäyspäivä käyntiin, hejdåå! 

No Life

Ai mitäkö teen seuraavien päivien aikana? Ei taida olla hirveän epäselvää. Tuntuu myös kuin oisin viime viikkoina lainannu kirjastot tyhjiksi, sen verran tuntuu joka puolelta kotia löytyä kirjastosta lainattuja oppi- ja tenttikirjoja ym. materiaalia.

Mutta oon erittäin kiitollinen että voidaan kyseistä tenttiä varten ottaa maksimissaan 5 vapaapäivää tenttiin lukua varten, jäin siis huomisesta alkaen "lomalle". Ei tunnu enää missään, että oli viime viikolla lomalla. Pirullinen arki vetänyt taas syövereihinsä.

Ootteko muuten koskaan esittänyt ryhmätyötä virtuaalisesti? Tänään purkitettiin oman ryhmän yritysesitys englanniksi nauhalle, taas sai nähdä kuinka "kuin oikeasti läsnä luokkahuoneessa"-tavalla se sujui. Siinä oli meidän tekemät powerpointit ruudullä näkyvissä, jokaisen esittäjän webbikamera-livekuva, ja vuorotellen siinä puhuttiin omat osuutemme kuulokkeiden mikkeihin kuten normaalissakin esitystilanteessa. Ja toooottakai se kieli meni vaikka kuinka solmuun, vaikka etukäteen harjoitellessa oma osuus tuntui menevän jo yllättävän sujuvalla englannilla! Sen lisäksi pienet tekniset vaikeudet yllätti, kun seuraavana puheeseen ryhtyvän ryhmäläisen yhteys katkesi juuri sillä kriittisimmällä hetkellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ei tuommoiset pikkuseikat mitään tee...! Oon edelleen niin iloinen, että oon päässy opiskelemaan virtuaalisesti! Luksusta saada opiskella kotona, tarvitsematta raahautua mihinkään, ja samalla mielenkiinto säilyy, kun kaikki tapahtuu vähän omalla tavallaan virtuaalisessa maailmassa ;)

hemma

Terveiset Göteborgista! Joo-o, meillä oli oikein mukavaa aikaa yhdessä siellä. Mutta itse matkapostausta saatte vielä hetken odottaa, reissussa rähjääntyy ja väsymys onkin siis tällä hetkellä järkyttävän suuri! Myös se fiilis, mikä usein ulkomaan matkan jälkeen on, on voimakkaana päällä. Vaikea hyväksyä, että huomenna kiireinen raskas arki jatkuu, ja että tämä oli nyt tässä. Hauskaa ja rentoa niin kauan kuin sitä riitti. Onneksi on taas vino pino hauskoja matkakuvia katseltavaksi vielä monet kerrat tulevaisuudessa.

Oli siinäkin mielessä voimia syövä päivä, että lensin ekaa kertaa ikinä yksin, ja vielä vaihdoin konetta Arlandassa. Kaikki kuitenki sujui erittäin loistavasti, ja ehdin vielä nauttia oikein herkullisen, ISON katkarapusalaatin Arlandan kentällä. Muuhun ei kyllä sitten hirveästi enää ollutkaan aikaa, pikavauhdilla tax freen läpikatsaus, ja sitten jo portille. Oli aika sopiva vaihtoaika ehdottomasti! Ja tiedän nyt tehneeni oikean päätöksen lähteä jo aamukoneella, vaikka oliskin ollu hauska Tanjan lailla ehtiä vielä sunnuntaitakin viettää pidempään paikan päällä. Kun nytkin jo väsyttää näin paljon, en tiedä kuinka vaikea aamu olis huomenna ollu, jos olisin tullu iltakoneella. 

Öitä siis, ja mahdollisesti jo huomenna pääsette tarkemmin kuulemaan matkasta ;)

Göteborg calling!!

Oi tähän aikaan aamusta (lue: 04:40) ei vielä ajatus kulje normaaliin tapaan. Aika jännä? Mutta onnistuin tekemään taas ihmeitä viimeisten päivien aikana ja saamaan kaiken vaadittavan hoidettua alta pois ja jopa matkalaukunkin pakattua tyylilleni uskollisena aika viime tipassa. Unta on alla reilut 3h, ja nyt matkalla lentokentälle. Ha det så bra, vi ska till sverige!! Hejs vejs. 

(Vaikein osuus matkalle lähdössä nykyään on tän palleron kotiin jättäminen ;) )