Onnettomuus

Tänään on ollu ihan hyvä alku päivälle. Kiireinen, mutta hyvä. Sain myös mitä parhainta lounasseuraa, kun Mika tuli kanssani lounastamaan, mentiin testaamaan Bada bingin lounastarjonta, joka oli ihan perushyvä! 9,70€ olis normaalisti, mutta me saatiin kupongilla kaks lounasta yhden hinnalla. Yleisesti ottaen on todellista rahan haaskausta syödä lounas ulkona, kun paljon halvella tekee ruoan itse. Mutta sen kerran kun lounaalla menee ulos syömää, tuntuu se todelliselle luksukselle arkeen! Tiedän myös antavani itelleni luvan ulkona syöntiin vähän usemmin kun Tapiolaan aukeaa enemmän ruokapaikkoja (kauppakeskus Ainoan aukeamista kuumeisesti odottaen uusien hyvien lounaspaikkojen toivossa!). 

Päivä siis tosiaan vaikutti ihan hyvälle, mutta se on jännä miten pienessä hetkessä päivä voi muuttua ihan päälaelleen!! Lähdin ajamaan töistä kotiin ajella alle pari minuuttia ja PAM! Mun perään ajettiin... Eka fiilis oli uskomaton säikähdys kun takaa tullu auto töytäsee mut autoineen päivineen pari kolme metriä eteenpäin, isken pääni päänojaan ja kimpoan siitä takaisin eteenpäin, onneksi vauhti ei riittäny enää iskemään mua rattia vasten. Tosta tilanteesta on aika hatarat muistikuvat, päässä pyöri monia asioita, "ei voi olla todellista!", "miksi minä?", "mitä tapahtuu?". Tuuria oli matkassa siinä mielessä ettei vauhtia ollut juurikaan, ja etten takaa törmänneen töytäisemänä kimmonnut lähellä olevaa liikennemerkin tolppaa päin enää, vaan liu'uin vähän vierestä. 

Sen jälkeen tajuan viimein että takana olevan auton kuski viittilöi että ajetaan sivuun bussipysäkille, ja kun nousen lopulta autosta tärisen totaallisen kauttaaltaan! 

Koko juttu alkoi siis siitä, että päästin pyöräilijän autotien yli suojatien kohdalla, ja olin just lähdössä liikkeelle, kun viime hetkellä huomasin toisesta suunnastakin tulevan kovaa vauhtia pyöräilijän, oletettavasti ajatellen että ehkä hänkin ehtii vielä ylittää tien ennen kuin autot lähtee taas liikkeelle. Pyöräilijä kuitenkin tuli niin äkisti ja aika uhkarohkeasti, että oli pakko vetää jarrut pohjaan, jotten olis ajanu päälle, ja pienestä kuulemma olikin kiinni ettei olis osunu! No, takana olevan auton kuski ei ollu ollenkaan läsnä ratissa, puhui puhelimessa ja oli ajatuksissa ihan muualla kun auton ratissa, ja oli olettanu mun lähtevän eteenpäin kun näki ekan pyöräilijän menneen, muttei huomannu tätä toista pyöräilijää jonka vielä äkkijarrutuksella päästin yli. Kolarihan siitä tulee kun toinen jarruttaa ja toinen kaasuttaa. Onnea oli myös siinä, että pyöräilijä ja törmännyr kuski oli heti yhteistyöhaluisia. Kuski myönsi heti että se oli hänen virhe ja tottakai he korvaa (auto oli kuskin vaarin auto, voi tulla vaarille kalliiksi auton lainaaminen :D) ja pyöräilijä taas oli heti antamassa yhteystietonsa jos tarvittaisiin johonkin todistajaa tms lausuntoa kolmannelta osapuolelta. Hirmu hyvä juttu siis sen osalta. 

Kotiin päästyä soitin sitten auton omistajalle eli tälle vaarille, ja sain annettua omat ja oman auton tiedot. Vaikutti asialliselle ja rehdille miehelle, ja vahinkoilmoitusta rupeaa tekemään. Itse autollahan voi kyllä ajaa, mutta tuntuu että pakoputki tai joku on ottanu kanssa vähän lommoa, eikä kuulosta kiihdyttäessä hirveen hyvälle, kuulostaa vähän kuin autolla olisi köhää. Antaa sen siis parannella itseään kotiparkissa, kunnes tämän kaiken saa siihen pisteeseen että auton saa vietyä korjaamolle. Takaa tosiaan meni peltiä jonkin verran lyttyyn, mutta onni että takavalot ja takatuulilasi pysy ehjinä! Takaluukku ei myöskään aukea, lukko selkeästi meni tällissä jotenkin lyttyyn tms. 

Oltiin sovittu treffit Jessin kanssa stadissa, joten sitkeästi lähdin tapahtuneesta huolimatta kohti keskustaa kiertelemään yhdessä kauppoja. Matkan aikana ja paikan päällä olo alko pikkuhiljaa pahenemaan, pieni niskakipu muuttu vähän isommaks niskakivuks, ja selkäkipu hiipi selkään koko ajan yltyen. Huimaus ja pieni huonovointisuus siihen päälle vielä, ja lopulta päätin että kerta keskustassa jo valmiiksi ollaan, voin hyvin samalla käydä näyttämässä itteni varmuuden vuoksi lääkärillä. Ja lääkärikäyntihän luonnollisesti meni myös vastapuolen vakuutuksen piikkiin, sai kyllä vähän papereita täytellä ennen lääkärille pääsyä, mutta loppupeleissä en joutunu odottamaan melkein yhtään, kun kuitenkin asemalle astelin ilman mitään ajanvarausta suht myöhään illalla. Lääkäri oli todella mukava ja rauhallinen, ja tutki mut perusteellisesti. Vaikuttaa onneks siltä että mulla on enemmänkin vaan lihaskramppeja ja/tai jotain lihasrevähdyksiä, ettei sen vakavampaa. Kipulääkettä ja lihasrelaksanttia sain, niillä on kuulemma taipumusta väsyttää, joten niiden vuoro on seuraavaksi ja sitten unten maille! Tottakai, vaikka kuinka harmittaa oman auton kohtalo ja se, että joutuu nyt oman aikansa olemaan bussien aikataulujen orjana, niin saa olla iloinen ettei itelle sen pahemmin tapahtunu. Se on kuitenkin vaan pääasiassa peltiä joka autossa meni ryttyyn ja se on korjattavissa, mutta oma henkikulta on vähän ainutlaatuisempi tapaus :) 

Kaupoilta oli hakusessa uudet työhousut töihin, mutta se tuntuu olevan jokin kirjoittamaton sääntö, että silloin kun oot ettimässä jotain tiettyä kaupoista,  niiin sitä ei tule vastaan millään! Tyhjin käsin en kuitenkaan lähteny, alusvaatteita, apteekin lääkkeet ja Jessin piristykseks mulle tuomia ite tehtyjä suklaa-pähkinä-vaahtokarkkiherkkuja (niille olis oma nimikin jota en nyt muisfa!) löyty kassista!

xxxxx