Voi apua mikä hiljaisuus täällä onkaan vallinnu! Mutta jos olisitte saanu elää viime viikon mun sukissa, ymmärtäisitte ettei yhdellekkään niin sanotulle ylimääräisyydelle ollu aikaa! Mulla kehkeyty mieleen vähän väliä mitä parhaimpia postausideoita, mutta aika. Se pirullinen aika, jota ei tunnu olevan tarpeeksi!
Nyt kuitenkin pahin on hetkeksi taas takana ja saan edes pari päivää hengähtää (ainakin osin) kouluhommista. Nyt on saanut maistaa työn ohessa opiskelun todellisen luonteen. Se ei hittovie ole helppo reitti saada itselleen uusi tutkinto! Mutta en siltikään vielä kadu että tähän ryhdyin, kyllä tämä edelleen tuntuu oikealle ;)
Viime viikkoon mahtui muutenkin sekä hyvää että ikävempää. Pahin uutinen oli ehkä yt:n uhkan lankeaminen meidän työpaikan ylle, sitä ajatellessa on ollu vaan kiva että on ollu koulukiireitä, ajatukset ei oo ehtiny velloa tuon ikävän asian ympärillä. Epävarmuus on uskomattoman inhottava tunne, ja koitan elää kuin ennenkin, ja odottaa kuinka tässä käy.
Toinen, minkä lauantaina sain todeta, on että olen selkeästi saanut ilmaisten älypuhelimien jakajan tittelin, pitääkö tästä olla ylpeä?
Lauantai-iltana multa varastettiin jo TOINEN puhelin alle puolentoista vuoden sisään. Miten voi olla tällainen tuuri? No ainakin varmalla kokemuksen tuomalla varmuudella tällä kertaa tiesin heti tarkalleen kuinka toimia. Jos ei pahaa niin jotain hyvääkin, löysin todella hyvän puhelin-tarjouksen ja nyt on tullut aika munkin siirtyä Nokian ajasta iPhonen aikaan. Aika jännä fiilis.
Olin kyllä ajatellut päivittää puhelimen uudempaan ens vuoden alussa, mutta en ollu ajatellu sitä ihan näin hoitaa. No ei jää vanhat puhelimet nurkkiin lojumaan.
Ihana lauantai-ilta tyttöjen kanssa, ja rentouttava sunnuntai Mikan kanssa kuitenkin pelasti aika paljon viikon yleisarvosanaa. Fiiliksen voisi kuvailla nuutuneeksi mutta iloiseksi! Ja paras syy iloon ehkä on että selvisin sitkeästi viime viikosta, vaikka tiesin sen jo alkaessa siitä tulevan tiukka viikko ;)
.JPG)
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti