Päätettiin eilen ilkun kaa viettää taas veli-sisko-ilta, mitä ain sillon tällön vietetään, koska nykyään kiireisen arjen keskellä ei aina välttämättä ehdi niin kunnolla näkemään. Ja. Päädyttiin leipomaan suklaamuffinsseja!
Leivontavaiheessa tuntuu kieltämättä aika syntiselle ajatukselle syödä valmiita muffinsseja, kun ohje neuvoo sekoittamaan ison klöntin voita ja 2½ desiä sokeria keskenään, huuuh ei sitä aina mieti valmiita leivoksia syödessä kuin älyttömästi ne oikeesti sisältää kaikkee tommosta rasvaa ja sokereita ym.
mutta herkuttelu sallittakoon silloin tällöin ;)
Suosittelen ehdottomasti muitaki kokeileen tällä ohjeella, millä me nää tehtiin:
Raaka-aineet
(10-12 kpl)
200 g rasvaa
2½ dl sokeria
3 munaa
4½ dl vehnäjauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
100-150 g tummaa suklaata
2 dl maitoa
Sekoita rasva ja sokeri vatkaimella. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Sekoita vehnäjauhot, kaakao, leivinjauhe ja vaniliinisokeri yhteen ja lisää se rasva-sokeri seokseen.
Rouhi suklaa ja lisää se joukkoon.
Lisää viimeisenä maito.
Jaa isoihin amerikanmuffini vuokiin ja ja paista 225'C uunin keskitasolla n. 15 min.
Ilkun suuri päivä oottaa reilun kuukauden päässä, ja sen kunniaks päädyttiin vuokraan Kohta 18-leffa. hahah se oli kyl ihan hyvä leffa, mut siin heräs samal kyl molemmille samankaltasii ajatuksii, et kui onnekkaita saadaan olla että meijä lapsuus ja nuoruus ja perhekuviot on erittäin mallillaan. Mut ei se nuoruus aina niin helppoa varmaan oo kenellekkään, tulee niin paljon uutta, ja yhä enemmän pitää ruveta ottaamaan itse vastuuta teoistaan ja elämästään, onneks yleensä aika pikkuhiljaa, mut sekään ei kaikilla mee ihan niin. Leffakin sen näytti.
Ite pysyin ainaki aika hyvin kultaisella keskitiellä, ko teinivuodet vaa pääasiassa vietin heppoja tallilla rapsutellen. Sitä on ehtiny rillutella silti ihan hyvin, vaikka maltto oottaa et eka täytti 18v. :)
Mut nyt nää kaikki nuoruuden ns. kohokohdat pääsee elään ns. uudestaan ilkun kautta, pystyy hyvin elämään mukana ilkun odotuksissa autokoulusta, täysikäseks täyttämisestä, vanhojen tansseista ym. koska ei niistä kuitenkaan itelläkään loppupeleissä ikuisuutta oo, vaikka välillä tunteekin ittensä ikälopuks 25 vuotiaana.
Nyt aattelin lähtee lenkille ja palauttaan ton vuokraleffan makuuniin, sää on kieltämättä taas pikkasen lumisateinen, mut toisaalta antaisinko sen estää mua? Saa vaan olla ilonen ettei oo vesisadetta, sepä vasta voisikin olla hauskaa =)
heippa, mukavaa sunnuntaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti