Huh, viime yönä näin unta että viereiset kerrostaloni olivat muuttuneet todelliseksi slummi-alueeksi, ja ainut normaali rappu oli oma rappuni. Eksyin kuitenkin vahingossa ensin väärään rappuun, ja meno siellä oli aika villiä, ja rappukin oli kärsinyt, portaista puuttui askelmia, kaiteita oli väännetty hurjille mutkille jne. Unessa olin alunperin riemuitsemassa ulkona että oli viimein satanut lunta, ja unessa myös ajattelin että tästä on heti tultava kertomaan tänne blogiin, että kylläpä toissapäiväinen postaus ihmetyksestä ettei ensilunta vielä ole tullut, kannatti.
No, silti oli kuitenkin kiva herätä todellisuuteen ja lumettomaan näkyyn, kunhan asuinalueeni ja naapurini ovat yhtä rauhallisia ja ns. kunnon väkeä kuin aina ennenkin.
Eilinen tentti ei ollut helppo, kuten alunperin jo osasi aavistaakkin. Osa, kuten työkaverini, varmasti taktikoivat vastaamalla vain väittämiin, joiden vaataukset lähes varmasti tiesivät. Itse taas vastasin yhtä lukuunottamatta kaikkiin, osin arvaillen ja miettien että miltä itsestä tuntuu, että voisiko väittämä olla oikein vai väärin. Eli omalta osaltani homma on aika pitkälle tuurinkin varassa. Tottakai jotain tiesin samantienkin vastata oikein, mutta jos vääriä tulisi enemmän kun oikeita, niin huonostihan tässä kävisi. Tulokset tulee onneksi nettiin ja itselle ensi viikolla, ei tarvitse sen pidempään tuskailla tulosten odottelun kanssa.
Eilen treffattiin äidin kanssa tentin jälkeen keskustassa, ja oltiin sovittu mennä ottamaan vähän välipalaa Starbucksiin ennen Elma-messuille menoa. No, se retki jäi haaveeksi, sillä kyseiseen kahvilaan oli uskomaton jono! Ja koko ajan, joka suunnasta tuli lisää teinejä (ja ehkä vähän vanhempiakin) viettämään selkeästi aikaa kyseiseen kahvilaan koulupäivänsä jälkeen. Itse päädyttiin lopulta mäkkäriin. Mutta kyllä sekin maistui pitkästä aikaa, haha.
Elma-messut oli mukava rentoutumishetki äidin kanssa, kierrellä rauhassa, kun siellä ei vielä ollut niin paljon ihmisiäkään tungeksimassa. Lemmikkimessu-puoli harmillisesti ei perjantaina ollu vielä auki, mutta onneksi maatilan eläimiä päästiin rapsuttelemaan ja katselemaan käden taitojen ja ruokapuolen kojuja.
Illan olin päättänyy tehdä juuri sitä mitä ikinä haluan, ja kotimatkalla olin maalaillutkin jo suuria suunnitelmia siivota viimein vaatekaappini ja käydä kunnon hikilenkillä. Kotiin päästyä kuitenkin iski niin uskomaton rentous ja väsymys, että maattiin Zaran kanssa koko ilta sohvalla katellen telkkaria ja ajoissa nukkumaan. Tämä luku-urakka todellakin otti veronsa kaikista tenttivapaista huolimatta!
Mutta tänään ei enää laiskottelu jatku, vaan on alettava valmistautumaan ensi tiistain matikan tenttiin, laskin ja harjoitustehtävät siis esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti