torstai 16. tammikuuta 2014

aamun torkku, yön virkku

Siis apuaa. Taas sain kuulla faktoja aamulla kuinka joku voi olla näin aamu-uninen ja miten voi keneltäkään mennä puoli tuntia saada itsensä ylös sängystä ja suihkuun asti!
Sain myös myöhemmin aamulla pilke silmäkulmassa tekstaria että no ihan varmasti jäi ainakin riisit tolla menolla keittämättä (lounasta töihin katsokaas, lisuketta riisien kylkeen oli tehty jo edellisenä iltana, ei hätää), mutta eheii! Ehdin suihkuun, sain riisit, ehdin jopa nauttia valoisasta aamulenkistä hauvan kanssa, ja vielä olin ajoissa töissäkin. Ei sille voi mitään että oon tehokkaimmillani kun jää viime tippaan, jos herään kunnolla ajoissa, haahuilen puolet aamusta ja mulle tulee kuitenkin kiire. Joten ihan relax on paras :)

Ja vielä palatakseni tuohon valoisaan aamuun. Tykkään todella että meillä on työajat vähän muuttunu ja kerran viikossa meen ns. iltavuoroon (puol tuntia myöhemmin aamulla ja jään tunnin pidempään illalla), koska varsinkin tähän aikaan vuodesta sen riemun saa todella tuntea kun sen ratkaisevan puol tuntia pidempään kun saat kotona pyöriä, alkaa ulkonakin jo tulemaan valoista! Hyvästi kaamea pimeys! Samoin perjantaisin reilu tunnin aikaisemmin pääsykin alkaa tuntumaan, koska on vielä jollain tasolla valoisaa.



Aivan mahtavat aurinkosäät ollu siis viime päivät, kuolaten kattonu työpaikan ikkunoista. Lisäriemua tämän aamun lenkkiin toi vielä viime yönä satanu pakkaslumi, joka oikein ihanasti pöllysi joka suuntaan kun Zara sinne keskelle koskematonta lunta meni pomppimaan, voi sitä riemua! Vähän on tosiaan ollu hauvallakin viime päivinä ihmeteltävää, kovat pakkaset oli selkeästi pieni shokki aluksi, ei kuitenkaan aikaisemmin pienessä elämässään vielä päässyt tämmösiä kokemaan, mutta tänään alettiin menemään jo kun vanha konkari. Saatiin iltalenkkiseuraa Katasta ja Hymystä, samalla kaavalla meni tyttöjen näkeminen kun aina ennenkin, Zara hyörii ja pyörii kuin väkkärä Hymyn ympärillä ja härnää. Ja Hymy koittaa käskyttää ja samalla selkeästi toivoo voivansa kadota piiloon maan alle ton pienen riiviön "kynsistä". Mutta aina se sopuisa yhteiselo lopulta löytyy, niin kun tänäänkin meidän ihmisten nauttiessa piristävän lenkin jälkeen kupit lämmintä teetä ja herkullisia muffinsseja Katan tuomisina. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti