En viime viikkoina oo ollu kovin aktiivinen täällä, enkä myöskään ole jaksanu ottaa stressiä siitä. Kunnollisena työntekijänä olo ei ole helppoa, oon ollu tän viikon aikalailla kokonaan enemmän tai vähemmän puolikuntosena töissä. Eilen olisi ehdottomasti ollu paikallaan jo jäädä kotiin lepäämään töihin menon sijaan, mutta taas nenäsuihkeet ym naamaan ja töihin vaan. Mikä siinä on että on välillä niin vaikea myöntää itselleen, että kyllä, olet täysin tarpeeksi puolikuntoinen että voit jäädä kotiin sairastamaan ja lepäämään, vaikkakin ei ole kuumetta. Miksi kuume on aina se ns. kipeyden mitta? Itselle se usein tuntuu olevan, jos ei ole kuumetta niin töihin vaan vaikka muuten olo olisi aivan kaamea ja tukkoinen. Kyllä tottakai itselläkin jossain raja menee, mutta liian usein menen töihin vaikka pitäisi ehkä jäädä kotiin. Joka tapauksessa ahkeruuteni kostaantuu nyt ja olen edelleen yhtä heikossa jamassa kuin viime viikonloppuna, joskin aina päivää kohden olo huomattavasti paranee aamun tunnelmista.
Nyt on enää reilu viikko saada itsensä kuntoon ja ensi viikolla saa jo ruveta kaivamaan matkalaukun ja kesäkamppeet kaapeista esiin, jeeee! Nyt en vaan tästäkään jaksa olla yhtä innoissani niin kauan kun päätä jomottaa nuhan ja kaiken tukkoisuuden ansiosta.
Tää ilta saa kuitenkin vielä mennä, mutta huomisesta alkaen lupaan vain levätä niin kauan kuin siihen on tarvetta. Sen jälkeen koitan aktivoida ajatukseni todella tulevaan matkaan, ja kertoa teille missä paikoissa oon suunnitellu meidän teneriffalla käyvän;)
Seuraavana ohjelmassa on laittautumista, kähertämistä ja tälläytymistä, illalla on tiedossa Tanjan synttärit. Kippis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti