Ootteko kattonu Valheen vangit-ohjelmaa Liviltä? Itse satuin kääntämään ekaa kertaa tänään tolle ohjelmalle, ja tällä kertaa vuorossa oli nainen, joka oli saanu tietää että hänellä on aivokasvain ja vuosi elinaikaa jäljellä. Tämä nainen oli päättäny irtisanoutua töistään, ja nauttia viimeisestä elinvuodestaan. Hän oli löytäny netin kautta itselleen miesystävän, jonka kanssa oli nyt lähdössä kiertämään maailmaa reppureissaajan tavoin. Miesystävä ei kuitenkaan tiennyt naisen aivokasvaimesta eikä vuoden jäljellä olevasta elinajasta. Ainut joka sairaudesta tiesi, oli naisen hyvä ystävä. Kaikilta muilta nainen peitteli totuuden, keksi selityksiä että mitä "menoja" hänellä on, kun todellisuudessa piti mennä sairaalaan kontrollikäynnille. Tämmöset ohjelmat pistää usein miettimään. Miten itse toimis tollasessa tilanteessa? Ei sitä pysty millään kuvittelemaan täysin missä tunnekuohuissa ihminen todella käy saadessaan tietää vakavasta sairaudesta. Sitä voi helposti lähteä peittelemään totuuden, pistämään sen johonkin piiloon perimmäiseen nurkkaan, ns. haluaa unohtaa totuuden. Ei halua kaikkien ihmisten sääliä. Tässä tapauksessa ymmärrän naista täysin, voisin itse mahdollisesti toimia osin samalla tavalla. Ei kertoa kaikille. Läheisimmilleni kuitenkin ehdottomasti kertoisin, en pystyisi elämään noin voimakkaasti valheessa. Sitä kuitenkin tarvitsee tukea myös joltain, joka tietää ihan koko totuuden. Samalla myös hieman salaa jäin säälimään naisen miesystävää. Ymmärrän naista, joka pelkäsi miehen kieltäytyvän lähtemästä matkalle naisen kanssa, jos kuulisi naisella olevan elinaikaa vuoden verran. Mies kuitenkin oli selkeästi todella ihastunut naiseen, ja ihannoi sitä että nainen oli päättänyt laittaa koko elämänsä uusiksi, jättää rohkeasti työnsä ja lähteä kiertämään maailmaa. Miehen silmiinhän tämä tottakai näytti vain rohkeudelle ja vahvalle tahdolle avata uusi sivu elämässään. Tehdä jotain mitä todella halusi. Tuskinpa miehellä kävi pienessä mielessäkään että naisella oli täysin eri motiivi. Motiivi nauttia viimeisistä hetkistään täysillä....mitä itse tekisitte, jos kuulisitte vastaavan tapahtuvan omalle kohdalle? Ei todellakaan helppo kysymys! Pitää siis nauttia joka päivästä, kuin se olisi viimeinen. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan :)
Ja Zaran kanssa todella nautittiinkin! Tänään oli iltavuoropäivä, joten aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa mailleen, kun pääsin kotiin asti. Kuitenkin ulkona oli edelleen se ihana kevään tuntu, vaikka alkoi jo hämärtää. Tuntuu uskomattomalle ja epätodelliselle miettiä että nyt on vasta maaliskuun puoliväli!! Vaikka huhupuheiden perusteella kohta ei ole enää keväästä tietoakaan...takatalvi on totaallisen out, voisi tehdä täyskäännöksen ja lähteä kauas pois, ei tänne enää haluta talvista fiilistä, mahdollisuudet meni jo.
Joka tapauksessa, käveltiin piiiiiitkä lenkki hämärtyvässä illassa Zaran kanssa, poikettiin matkan varrella myös pikaisesti moikkaamassa vanhempia. Ja tottakai nauttimassa jääkaapin antimista, hahah! Huomenna on taas jo perjantai, ja enää 2 viikkoa loman alkuun, härligt!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti